14. elokuuta 2018

Vanhamäestä + ja -

Tätä postausta en tarkoita pahalla ketään kohtaan, haluan jakaa vain omia kokemuksiani. Painotan vielä, että olen koko elämäni ratsastanut tosi pienellä tallilla ja tyyli jolla ratsastamme eroaa perus ratsastuskouluista.

Plussat on aina kivempia, joten aloitetaan niistä.

  • Hevoset saivat laiduntaa laumoissa tilavilla laitumilla aina kuin eivät olleet töissä. 
  • Ylätalli oli siisti ja tilava. Luonnonvaloakin riitti paljon.
  • Maneesin ja kentän pohja oli pitävä, mutta sopivan joustava.
  • Leiriemot auttoivat ja juttelivat paljon, mikä oli tosi kivaa
  • Kotipesä eli tila, jossa majoittuimme oli siisti ja kiva talo. 2-6 porukan huoneissa majoituimme. 
  • Hevoset olivat osaavia, erilaisia ja luotettavia.
  • Meistä pidettiin hyvää huolta ja kyseltiin, miten menee.
  • Ilmapiiri oli kevyt ja kaikkia autettiin
  • Ruoka oli tosi hyvää, nam!
  • Varusteet oli siistejä ja ne oli hyvin merkattu
  • Tekeminen oli monipuolista


Sitten niihin ikävämpiin asioihin. Yritän perustella mahdollisimman hyvin, mutta aina se ei ole niin helppoa.

  • Opetus oli välillä aika negatiivista. Olen tottunut aika rentoon ja pieniin apuihin pienestä pitäen, jolloin monessa paikassa ratsastus tyyli on meidän aika erilainen. Sanottiin että anna raippaa jos ei liiku :(
  • Alatalli oli pieni ja todella ahdas, hämmästytti myös että joissakin karsinoissa ei ollut mitään pehmukkeita lattialla.
  • Porukan suuruus tuli joskus esteeksi ja liikkuminen paikasta toiseen oli hidasta kun oottelimme toisia. 



Onko teillä kokemuksia Vanhamäestä? Mikä on teidän lempi talli jos käytte heppailemassa?

7. elokuuta 2018

Linkkaa blogisi 2018

Luku listan päivitystä aion suorittaa ja mitä olisikaan parempi idea kuin antaa teidän jakaa omia blogejanne. Aiheella ei ole mitään väliä ja vaikka olisinkin jo blogisi lukija niin silti saa laittaa. Jokaisesta linkatusta blogista teen esittelyn ja kerron oman mielipiteen.

Linkatessasi:
1. Laita blogin osoite ja blogin sisällöstä hieman
2. Jos en saa julkaista banneriasi blogisi esittelyssä niin kerro siitä myös!
3. Aikaa on 10.10 asti eli ihan reilusti :D

Tässä vielä pari blogia joita luen aktiivisesti tällä hetkellä:

Hymyillen Huomiseen
Peut-être
Eläimet sydämessä

5. elokuuta 2018

Metsästäminen?!

Luonnonvaraisena elävän riistan metsästäminen jakaa mielipiteitä paljon. Toiset eivät salli sitä ja toiset pitävät sitä normaalina.

 Minulle metsästys on arkipäivää, koska pihassamme on sorkkasali sekä isäni on aktiivisesti SRVA(suurriistavirka-apu) ja muussa toiminnassa mukana.

Vuoden vaihteessa aloin miettiä, että pitäisikö yrittää hommata metsästyskortti. Pari viikkoa sitten menin testaamaa pääsisinkö lävitse ja pääsin ekalla yrityksellä! Pieni tai vähän suurempikin hymy siinä tuli:) Isäni oli siellä tarkistamassa papereita, mutta koska olemme sukulaisia niin Tarmo tarkisti minun paperin.

*SRVA= Henkilö joka on valittu vastaanottamaan poliisilta tulevia virka-apupyyntöjä. Esim. kolari tilanne jossa on osallisena eläin

*Metsästyskortti= Metsästyskortin saa, jos on pääsyt hyväksytysti metsästäjä tutkinnon lävitse(paperilappu jossa kysymyksiä).

Metsästäminen ei ole tappamista vaan luonnon hoitamista

Jos riistojen määrää ei rajoittaisi niin luonto menisi pilalle sekä turvallisuus kärsisi. Eläimet tulisivat pihoihin, kolareita tapahtuisi enemmän, sadot syötäisi, puiden taimet syötäisiin, metsässä kulkeminen olisi vaarallisempaa... Kun iso eläin päättää kun jotain niin ihmiset jäävät toiseksi. 

Metsästykseen on tiukat rajoitteet, joiden tarkoituksena on tehdä metsästys turvalliseksi sekä että riista ei joudu kärsimään. Aseet ja patruunat on tehty niin hyviksi, että ne ovat heti tappavia kun osuvat, jolloin eläin ei kerkeä älyämään edes luotia.


Tässä vielä pari + ja - metsästämisestä
+ Riista kannat pysyvät hallinnassa
+ Yhteisö, uusia kavereita saa kun tulee metsästys seuraan
+ Liikuntaa! metsässä tullee helposti kilometrejä niin ihmiselle kuin koirallekin
+ Yhteispeliä koiran ja ohjaajan välillä(ei muuten aina niin helppoa!)
+ Tietää miten lihaa on käsitelty ja saa itse tehdä niin kuin haluaa
+ Kärsivällisyyttä vaativa harrastus
+"Ylpeyden" tunne kun saa saaliin


- Aikaa ja rahaa menee paljon
-Paljon pitää lupia hakea tai papereita täyttää(metsästystutkinto, aselupa, ampumakoe, maanomistajan luvat tai liittyä seuraan..)
-Vaarallista, kaikki sen ymmärtää että aseet eivät ole leikkimistä varten. Sen takia passipaikat suunnitellaan yhdessä ja kaikilla on oranssi varustus.
-Jotkut eivät arvosta metsästystä(kaikilla toki mielipiteensä)
-Netissä saa kuulla jos laittaa kuvan metsästys reissulta, varsinkin jos verta on näkyvissä.

Mitä mieltä te olette asiasta?



PAHOITTELUT KUVIEN LAADUSTA! Eläinten kanssa kuvausmatka kasvaa, jollin laatu kärsii

8. heinäkuuta 2018

Kengitys ongelmia

Kuusen kavioiden kanssa on ollut myös ongelmia, koska kenkiä ei olla sille saatu laitettua todella pitkään aikaan. Kaviot kuluivat niin pahasti, että ei voitu ratsastaa vähään aikaan. Tallilla on käynyt sama kengittäjä säännöllisesti, mutta se satutti itsensä sen verran pahasti että ei pääse luultavasti ennen syksyä. 

Laukaalainen kengittäjä lupautui tulemaan, mutta peruutti tulemisensa monta kertaa. Ärsyttää ihmiset jotka lupaa, mutta ilmoittaa viime tingassa että ei pääsekään. Joka tapauksessa hän tuli maanantaina, mutta reissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Liinan se sai kengitettyä, tosin ravikengät laittoi kun ei ollut muita sopivia. Kuusi oli jäykkä ja alkoi stressaamaan, joten hän sai vain vuoltua kaviot. Kuusi on ollut aina herkkä äänille, joten kengityskään ei ole helppo ollut aina. Korvatulpilla ja runsaalla määrällä herkkuja ollaan selvitty. Jotakin hyötyä ahmimisestakin on;) Kuusi ei hypi pystyyn tai potki, mutta hätääntyy ja astelee paikoillaan jos ei ole itse rauhallinen. Nykyään pystyy kengittämään ilman korva tulppia, mikä on hyvää kehitystä!


Saimme suosituksia yhdestä ihmisestä, joka tulikin lauantai aamuna kengittämään Kuusen. Nyt oli kyllä kengittäjä luonne kohdallaan! Rauhallinen ja huumori ihminen. Puhui koko ajan hevoselle rauhallisesti ja kehui paljon. Laittoi naula kerrallaan ja seurasi tarkkaan hevosen liikkeitä. Etujalat se kengitti pitäen jalkaa samaan tyyliin kuin kavioita putsataan, koska etuosa oli niin jumissa että Kuusi ei tykännyt jos  jalan laittoi kengittämisasentoon.
Etujalat ovat olleet vähän arat, joten opetin pojan (Kuusen) seisomaan matolla joka oli taitettu nelin kerroin. Helpotti kengitystä, joten suosittelen muillekin testattavaksi jos arkoja jalkoja. 


Onko teillä minkälaisia kengitys kokemuksia?

24. kesäkuuta 2018

Vanhamäen tallin esteleiri

Olin Vanhamäellä Suonenjoella11-15.6 leirillä Oonan kanssa. Viikko oli raskas, mutta hauska!

Maanantaina saavuimme perille hyvissä ajoin. Löysimme Kotipesälle(mökki jossa nukuimme), jossa meitä odotteli Leiriemot ja suurin osa leiriläisistä. Ennen syöntiä pidimme pika palaverin, jotta kaikki olisivat perillä käytännöistä. Ratsastuksen opettaja Celina tutummin Cellu tuli mm. jakamaan hoitohevosia ja sopimaan päivien ohjelmista. Ensimmäisen tunnin hevoset saatiin tietoon myös. Menin Turolla, joka oli samalla Oonan ja minun yhteinen hoitohevonen! Tunnilla teimme paljon siirtymisijä taivuttelua. Turolla oli isot askelleet, mutta sen jälkeen kuin niihin tottui niin meno oli kivaa! Söimme todella hyvää ruokaa keltaisessa päärakennuksessa. Seuraavalla tunnilla pääsin menemään suomenhevos ruuna Sakulla puomitunnilla. Laskimme laukka askelia ja teimme voltteja. Voltit eivät meinanneet osua kohdilleen, mutta muuten meni hyvin. Celina piti meille kummatkin päivät tunnit. Ratsastuksen jälkeen iltapalalle ja ysin maissa sänkyyn mentiin.

Turo ja minä perjantai aamuna
Tiistaina heräsimme seitsemältä, jonka jälkeen menimme syönnin kautta laittamaan hevosia ensimmäiselle tunnille. Tunnin aiheena oli jumppasarja ja meninkin sen Ompulla. Alkutunnista Omppu oli aika laiska, mutta loppu kohin piristyi. Suunnitelmissa oli irtohypyttää suokkia syönnin jälkeen ja se onnistuikin mainiosti! Iltapäivällä meilllä oli Leikkitunti, jonka menin Agulla. Agu oli todella pieni, mutta nopea ja innostuva poni. Leikimme hippaa, talllipalaa leikkiä, peiliä ja muuta kivaa! Oli yksi leirin parhaista tunneista. Ilta toimet menivät samaan rytmiin kuin manantaina.

Turo ja minä perjantai aamuna

Turo ja minä kisoissa

Keskiviikosta, torstaista ja perjantaista kerron seuraavassa postauksessa. Ajattelin myös kertoa myös  - ja + Vanahamäenleiristä.

Kuvista kiitokset Oonalle!

30. toukokuuta 2018

1. Uusi blogi uudet kujeet

Elikkä olen Saana 13 vuotias(kesällä 14v) luotoa ja rauhaa rakastava tyttö. En kuulu niihin hienostelia porukoihin vaan päinvastaisesti niihin maalaisjuntteihin. Koulu menee ihan hyvin, jouluna minun keskiarvo oli 9.6! Elämääni kuuluu Iina ja Kaapo sekä tietenkinpaljon rakkaita eläimiä. Omistan kaksi luppakorvakania ja meillä on myös karjalankarhukoira. Ratsastamassa käyn useamman kerran viikossa pienellä tallilla, jossa minulla on "hoitohevonen". Lisää minusta voitte lukea "minä" sivuilta.

Kuusi ja minä
Nyytti




Ja selvennykseksi vielä eläimistä, että Nuppu, Nyytti ja Metka on asustavat meidän pihassa ja Kuusi on hoitohevoseni eli ei ole oma.

Metka

No mitä tänne blogiin sitten tulee. Kirjoitan kaikkea mikä liittyy 7 luokkalaisen tytön elämään ja sen ajatuksiin. Koulu arjesta, heppahommista, tunteista ja ehkä siitä puhutuimmasta aiheesta ylä-asteella eli poikaystävistä ja niihin liittyvistä draama kertomuksista. Onneksi en hirveästi ole niissä hommissa mukana!

Nuppu
Kaikkien muiden paitsi minun ja eläimien nimet on muutettu henkilöllisyyden turvaamiseksi!
Postausehdotuksia otan mielellään vastaan. Auttelen myös osaamiseni mukaan jos on ongelmia, joten tulkaa rohkeasti kysymään.